Denise Ziegler  on sveitsiläissyntyinen kuvataiteilija ja julkisen tilan tutkija. Hän on 1997 valmistunut taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Kuvataiteen tohtoriksi hän väitteli vuonna 2010 tutkimuksella Poeettisen piirteistä – kuvataiteilijan mimeettinen työskentelytapa. 2015–2017 hän oli tutkijatohtorina Pori Urban Platformilla, Aalto Yliopistossa. Projektissaan Levels of Elevation – the Sublime Experience as a Method to Address Public Space Ziegler kehitti kokeellisten interventioiden avulla menetelmää julkisen urbaanin tilan ymmärtämiselle uudesta näkökulmasta.

“Kaupunki teki minusta kuvataiteilijan. Kun olen luonnossa, esimerkiksi vuoristossa, minusta tuntuu, että voin vain olla. Ei ole tarvetta välttämättä tehdä mitään. Sen sijaan rakennetussa ympäristössä ajatukseni lähtevät liikkeelle. Rakennetussa ympäristössä on eri ihmisten eri aikoina suunnittelemia ja toteuttamia järjestelmiä ja rakenteita. Ne ovat vierivieressä ja niiden lomaan syntyy myös tiloja ja tilanteita, jotka eivät ole kenenkään varsinaisesti suunnittelemia tai tekemiä. Kaupungissa syntyy ja kaupunki mahdollistaa ristiriitaisia, yllättäviä, kauniita ja karuja tilanteita. Kokemus urbaaneista tilanteista on työskentelyni pohjana.

Taiteellisessa työssä ja tutkimuksessa pyrin sekä tilallisilla ja materiaalisilla teoksilla että sanallisesti välittämään ne seikat, jotka liittyvät elämyksen liikkeelle sysäämiseen. Minulle nämä elämykset liittyvät rakennettuun ympäristöön.

Teoksissani on useimmiten jälkiä eleistä, ihmisen toiminnasta, jostakin joka on tapahtunut. Rakennan uudelleen tilanteita, jotka viittaavat inhimilliseen toimintaan tai arkisiin asioihin, kuten huonekasveihin tai piha-aitoihin. Siirrän nämä asiat uuteen kontekstiin, mikä tuo teoksiin ristiriitaisia, ironisia ja poeettisia, joskus myös koomisia tai tautologisia piirteitä.”

Helmiä sioille

Helmiä sioille -teoksen lähtökohta on joka vuosi toistuva tilanne: keväällä kun aurinko lämmittää rakennusten seiniä voi käydä niin, että sadevesisyöksytorvissa jäätynyt vesi yhtäkkiä irtoa ja putoa putkia pitkin jalkakäytävälle. Tapahtumaa seuraa äkkinäinen kova ääni. Tapahtuman yhteydessä jää hajoa palasiksi ja levittäytyy jalkakäytävälle. Siellä jääpalat kimaltelevat kevätauringossa.

Helmiä sioille -teoksessa rakennan tämän tilanteen uudelleen kuvataiteellisin keinoin. Siirrän tämän yllättävän tapahtuman erilaiseen kontekstiin - jäähallin, ravintolan ja kirkon yhteyteen - ja eri vuodenaikaan.

Teoksen nimi “Helmiä sioille” tulee raamatusta. “Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojenne eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä” (Matteus 7:6) -sitaatin on useimmiten tulkittu tarkoittavan, ettei kannattaa tarjota jotain arvokasta tai hyvää jollekin, joka ei pysty sitä arvostamaan. Teoksen nimellä kysynkin: kuka päättää mikä on julkisessa tilassa arvokasta ja kuka säilyttää tai omistaa tiedon julkisesta tilasta?

Teospaikat:

17.5.–30.6.2019 Ravintola Töölönranta
2.7.–8.8.2019 Tuomiokirkko
10.8.–15.9.2019 Kaarelan jäähalli